sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Ronnala
Välttelin talousjohtamisen ja kustannuslaskennan tehtävään tarttumista ja askartelin uuden blogin. Jatkossa juttuja voi vilkaista täältä: ronnala.blogspot.fi.
lauantai 18. toukokuuta 2013
Varhainen kevät jatkaa Ravintolapäivällä
Kirjoittaminen jäi kutkuttamaan. Jos joku sittenkin lukisi tekstejä tavallisesta arjesta. Vai muuttuisivatko arjen ilot kaksinkertaisiksi, jos ne jakaisi?
Tänään kävimme Matin kanssa ensimmäistä kertaa Ravintolapäivässä. Matti hoiti kanalahommat aamusta pikaisesti. Niin pikaisesti etten ollut vielä valmiina miehen tullessa. Puuteria naamaan ja ripsivärit paikoilleen - ja riensimme jo kohti Ylistaroa.
Ylistarossa kävimme Cafe Asulassa, jossa tarjoiltiin tomaattikeittoa, lihapullia ja perunamuusia ja erilaisia piirakoita vaniljakastikkeella. Testasimme kaikki ja hyvin maistuivat, erityisesti raparperipiirakka.
Meillä kotona viime vuonna istutettu raparperi on hävinnyt talven aika mystisesti! Pitänee hankkia uusi verso jostakin, koska raparperi on yksi lempi... mikä se on, hedelmä, marja? Ei kun vihannes!
Ylistarosta suuntasimme oikealle Seinäjoelle Yoshoku galleriaan maistamaan japanilaisia ruokia. Tilasimme mustekalapullia, jotka olivat erikoisia. Ne tuoksuivat, johtuen kuivatusta tonnikalasta, hyvin voimakkaasti, mutta olivat yllättävän miedon makuisia. Joimme vihreät teet kyytipoikanaan matcha-maustettu kääretorttu. Ravintola oli pistetty pystyyn taidegalleriaan, joten sielunruokakin tuli hoidettua.
Tänään kävimme Matin kanssa ensimmäistä kertaa Ravintolapäivässä. Matti hoiti kanalahommat aamusta pikaisesti. Niin pikaisesti etten ollut vielä valmiina miehen tullessa. Puuteria naamaan ja ripsivärit paikoilleen - ja riensimme jo kohti Ylistaroa.
Ylistarossa kävimme Cafe Asulassa, jossa tarjoiltiin tomaattikeittoa, lihapullia ja perunamuusia ja erilaisia piirakoita vaniljakastikkeella. Testasimme kaikki ja hyvin maistuivat, erityisesti raparperipiirakka.
Meillä kotona viime vuonna istutettu raparperi on hävinnyt talven aika mystisesti! Pitänee hankkia uusi verso jostakin, koska raparperi on yksi lempi... mikä se on, hedelmä, marja? Ei kun vihannes!
Ylistarosta suuntasimme oikealle Seinäjoelle Yoshoku galleriaan maistamaan japanilaisia ruokia. Tilasimme mustekalapullia, jotka olivat erikoisia. Ne tuoksuivat, johtuen kuivatusta tonnikalasta, hyvin voimakkaasti, mutta olivat yllättävän miedon makuisia. Joimme vihreät teet kyytipoikanaan matcha-maustettu kääretorttu. Ravintola oli pistetty pystyyn taidegalleriaan, joten sielunruokakin tuli hoidettua.
tiistai 14. toukokuuta 2013
Kotona
Olisin viihtynyt reissun päällä pidempään. Saunaa tai salmiakkia ei tullut ikävä. Kuitenkin on ihana kuljeskella pihalla, tarkastella kukkapenkkien tilannetta ja tehdä muutama uusi istutusalue.
Kirsikankukkien innoittamana ostimme tänään kaksi kirsikkapuuta pihaan. Ne eivät ole Euroopan loisteliaita koristekirsikoita vaan maatiaslaatuinen puu ja suklaakirsikka. Ehkä niistä riittää kukintaa seurattavaksi ja muistelun aihetta reissusta.
Pyykit on nyt pesty, matkalaukut varastossa ja interrail-liput paperinkeräyksessä. Täältä tähän.
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Kotiinpaluu
Lähdimme perjantaina Kööpenhaminasta aikaisella junalla (pitäisi olla jokin alennus ihmisille, jotka ovat alle 12 tuntia hotellissa) ja saavuimme hyvissä ajoin laivalle. Niin hyvissä ajoin, että jouduimme odottamaan tunnin sinne sisäänpääsyä.
Reissun hysteerisimmät naurut irtosivat, kun ruotsalainen virkailija laivan checkinnissä katsoi kummastuneena meitä ja sen jälkeen tietokonetta. "This says that Matti is under 1-year old baby." Matti oli vahingossa laittanut syntymävuodekseen 2013 varatessaan laivalippuja.
Laivamatkalla söimme ja joimme hyvin. Nukkuminen jäi vähän vajaaksi, koska kahden päivän junassa istuminen + liian runsas illallinen + puoli pulloa viiniä = huonot yöunet.
Kävimme Järvenpäässä viemässä tuliaiset. Kummityttöni Lunan mielestä paras oli pörröinen sydän, jonka Matti voitti Tivolin ammunassa ja Amsterdamista ilmaiseksi saatu vaaleanpunainen, hohtava meikkipussi. Että kannatti hankkia ne kaikki muut oikeat tuliaiset.
Päästyämme Ilmajoelle pihakoivut olivat aivan hennon vihreitä ja kukkapenkeistä pilkisteli pieniä krookuksen versoja, muutamia kukkivia skilloja ja punertavia tulppaanin alkuja. Ensin meitä vastaan juoksi Emma ja hetken huudeltuamme tuli Inkeri täyttä laukkaa pitkin hiekkatietä ja maukui tullessaan.
Suomalaisia kohtaamisia
1) Pariisi- Pernetyn posti: Virkailija katsoo korttien osoitteita: "Do you live in Helsinki?" "No, I don´t, in Ilmajoki. How do you know Helsinki?" Käsittämätöntä mongerrusta vastaukseksi, johon näytän kummastuneelta. "Do you know Mike Monroe, Andy McCoy?" Aah, Hanoi Rocks - kuvittele tämä lausuttuna ilman hoota ja ranskalaisella ärrällä, ihme etten ymmärtänyt. Virkailija oli kova Hanoi Rocks -fani ja oli ollut Helsingissä keikalla.
2) Pariisin metro, menossa katsomaan Eiffel-tornia: puhun Matille siitä, miten hänen paitansa sopii hänelle hyvin. Nainen sanoo meille jotakin. Näytämme kummastuneilta, koska Ranskassa oletat kuulevasi ranskaa: "Mä oon suomalainen", nainen sanoo. Hän on asunut Pariisissa yli seitsemän vuotta. Ilmeisesti ei ole kovin tavallista kuulla suomea metrossa, koska nainen meihin reagoi.
3) Pariisi - Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttely: Puhumme Matin kanssa mitä kortteja aiomme ottaa mukaan, johon lipunmyyjä kysyy: "Do you speak finnish?" Puhumme, mutta mistä sinä sen tiedät? "From Kaurismäki-movies, we love them in France."
4-28) Berliini - Berlin zoo, monta suomalaisporukkaa. Kurfürstendamm, ostoskatu hotellimme vieressä, kaikkina Berliinin iltoina - suomalaisia. Chekcpoint Charlie, no suomeahan siellä. Brandenburgerin tori - suomalaisia. Ainoa paikka, jossa emme ole kuulleet suomea, on ollut Botanischer Gartenissa. Berliinissä pitää siis varoa mitä puhuu, nurkan takana seisoo varmasti joku, joka ymmärtää.
29) Kööpenhamina - hotelli: Hassu setä sai jostakin tietää, että olemme suomalaisia ja esitteli suomen kielen taitoaan: Hyvee matkaa!
30) Silja Line: hassulta ei tuntunut suomen kuuleminen vaan sen puhuminen asiointitilanteissa. Väkisinkin meinasi vaihtaa englannille tai sanoa ranskaksi tai saksaksi kiitos.
2) Pariisin metro, menossa katsomaan Eiffel-tornia: puhun Matille siitä, miten hänen paitansa sopii hänelle hyvin. Nainen sanoo meille jotakin. Näytämme kummastuneilta, koska Ranskassa oletat kuulevasi ranskaa: "Mä oon suomalainen", nainen sanoo. Hän on asunut Pariisissa yli seitsemän vuotta. Ilmeisesti ei ole kovin tavallista kuulla suomea metrossa, koska nainen meihin reagoi.
3) Pariisi - Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttely: Puhumme Matin kanssa mitä kortteja aiomme ottaa mukaan, johon lipunmyyjä kysyy: "Do you speak finnish?" Puhumme, mutta mistä sinä sen tiedät? "From Kaurismäki-movies, we love them in France."
4-28) Berliini - Berlin zoo, monta suomalaisporukkaa. Kurfürstendamm, ostoskatu hotellimme vieressä, kaikkina Berliinin iltoina - suomalaisia. Chekcpoint Charlie, no suomeahan siellä. Brandenburgerin tori - suomalaisia. Ainoa paikka, jossa emme ole kuulleet suomea, on ollut Botanischer Gartenissa. Berliinissä pitää siis varoa mitä puhuu, nurkan takana seisoo varmasti joku, joka ymmärtää.
29) Kööpenhamina - hotelli: Hassu setä sai jostakin tietää, että olemme suomalaisia ja esitteli suomen kielen taitoaan: Hyvee matkaa!
30) Silja Line: hassulta ei tuntunut suomen kuuleminen vaan sen puhuminen asiointitilanteissa. Väkisinkin meinasi vaihtaa englannille tai sanoa ranskaksi tai saksaksi kiitos.
torstai 9. toukokuuta 2013
Hobitti: Odottamaton matka
Matilla lienee ollut etiäisiä hänen valitessaan leffaa, jota katsoisimme junassa. Meidän oli tarkoitus matkustaa Berliinistä Fredericiaan ja sieltä Kööpenhaminaan. Matka on aika ajallisesti aika pitkä, lähtö oli 11.25 ja saapuminen vasta 19.18, joten ajattelimme kokeilla elokuvan katsomista junassa. Matti valitsi otsikon elokuvan.
Lähtiessämme hotellilta alkoi sataa. Saavuimme siis Berliinin päärautatieasemalle uitettuina koirina puolitoista tuntia ennen junan lähtöä. Asema on suuri ja moderni ruokapaikkoineen ja kauppoineen, joten tekemistä kyllä löytyi. Vartti ennen junan lähtöä siirryimme raiteille odottamaan.
Yht´äkkiä kuulutukset alkoivat saksaksi ja lähinnä tunnistimme niistä sanan poliisi. Ihmiset näyttivät hiukan kärsimättömiltä ja junat alkoivat olla myöhässä.
11.25 näytti siltä, että junamme laituri oli vaihtunut. Kävimme kysymässä mitä on tapahtunut ja junamme oli myöhässä 20 minuuttia onnettomuuden vuoksi. Lisäksi vaunu, johon meidän piti mennä ei tulisikaan vaan vaihtaisimme Hampurissa oikeaan junaan.
Odottimme infotaulujen edessä. Juna olikin myöhässä 30 minuuttia. Sitten 40 minuuttia, sitten tunnin, sitten se toivottavasti tulisi 20 minuutin kuluttua. Puolitoista tuntia odotettuamme juna vihdoin saapui.
Raahauduimme junaan laukkujemme kanssa ja totesimme, että vaihto Fredericiassa oli auttamatta menetetty. Kuulutus (tällä kertaa myös englanniksi) kertoi, että niin oli vaihto Hampurissakin. Onneksi tiesimme, että junamme menisi Nyköpingiin ja sieltä olisi bussiyhteys Kööpenhaminaan. Se vaihtoehto oli esitelty meille kun valitsimme junaa.
Matti kysyi voisimmeko vaihtaa niin, että matkaisimme junalla ja bussilla. Se onneksi sopi.
Matka oli varsin vaiherikas, sillä juna Nyköpingiin menee lautan sisälle kun siirrytään Saksasta Tanskaan. Matkustimme tänään siis junalla, lautalla ja bussilla. Varsin odottamaton matka!
jk. jos Berliinissä söin hyvin, niin tämä päivä on ollut gastronominen painajainen= aamupala, terveyssmoothie, kylmä hodari ja suklaata.
Lähtiessämme hotellilta alkoi sataa. Saavuimme siis Berliinin päärautatieasemalle uitettuina koirina puolitoista tuntia ennen junan lähtöä. Asema on suuri ja moderni ruokapaikkoineen ja kauppoineen, joten tekemistä kyllä löytyi. Vartti ennen junan lähtöä siirryimme raiteille odottamaan.
Yht´äkkiä kuulutukset alkoivat saksaksi ja lähinnä tunnistimme niistä sanan poliisi. Ihmiset näyttivät hiukan kärsimättömiltä ja junat alkoivat olla myöhässä.
11.25 näytti siltä, että junamme laituri oli vaihtunut. Kävimme kysymässä mitä on tapahtunut ja junamme oli myöhässä 20 minuuttia onnettomuuden vuoksi. Lisäksi vaunu, johon meidän piti mennä ei tulisikaan vaan vaihtaisimme Hampurissa oikeaan junaan.
Odottimme infotaulujen edessä. Juna olikin myöhässä 30 minuuttia. Sitten 40 minuuttia, sitten tunnin, sitten se toivottavasti tulisi 20 minuutin kuluttua. Puolitoista tuntia odotettuamme juna vihdoin saapui.
Raahauduimme junaan laukkujemme kanssa ja totesimme, että vaihto Fredericiassa oli auttamatta menetetty. Kuulutus (tällä kertaa myös englanniksi) kertoi, että niin oli vaihto Hampurissakin. Onneksi tiesimme, että junamme menisi Nyköpingiin ja sieltä olisi bussiyhteys Kööpenhaminaan. Se vaihtoehto oli esitelty meille kun valitsimme junaa.
Matti kysyi voisimmeko vaihtaa niin, että matkaisimme junalla ja bussilla. Se onneksi sopi.
Matka oli varsin vaiherikas, sillä juna Nyköpingiin menee lautan sisälle kun siirrytään Saksasta Tanskaan. Matkustimme tänään siis junalla, lautalla ja bussilla. Varsin odottamaton matka!
jk. jos Berliinissä söin hyvin, niin tämä päivä on ollut gastronominen painajainen= aamupala, terveyssmoothie, kylmä hodari ja suklaata.
Yllättävää gastronomiaa
Etsiessäni ensimmäisenä iltana jotakin ruokasuositusta Berliinistä, oli lause "Berliini on tunnettu kaikesta muusta paitsi ravintoloistaan" aika lannistava. Lisäksi olin tässä vaiheessa nälkäinen ja melko kiukkuinen. Päätimme, että parasta on mennä ensimmäiseen vastaatulevaan ravintolaan. Se oli valitettavasti Hardrock cafe. Tosin en ole niissä koskaan käynyt, joten olkoon tämä Berliinin-versio kokemus muiden joukossa.
Seuraavana iltana Matti päätti ravintolan, joka oli hassu pubimainen paikka. Baari oli sisustettu tummalla puulla, pitsipöytä-liinoilla ja pikku-kukallisilla kankailla. Kummallinen sekoitus sikarihuonetta ja vanhanpiian kammaria. Siellä tilasimme schnitzelit (kyllä, katsoin googlesta kuinka se kirjoitetaan) ja parsaa. Parsat olivat valtavan kokoisia jötiköitä ympärillään paksua hollandaise-kastiketta ja niitä reunusti kahden kämmenen kokoinen leike ja perunakeko. Ruoka oli oikein hyvää, tosin en kertakaikkiaan jaksanut syödä kaikkea.
Seuraavana iltana katsoimme taas rengasfirmaa ja bongasimme ravintolan aivan hotellimme läheltä. Söimme menun, johon kuului kokin tervehdyksenä pieni raaka tonnikalapala ja hyvää kastiketta. Varsinaisena alkuruokana oli naudan halvemmista osista tehty patee ja salaattia. Kalana nautimme jotakin vaalealihaista kalaa, ehkä lahnaa, (soil, tietääkö kukaan mikä se on?) pinaatti-ricottamuhennoksella. Pääruuaksi söimme mintulla maustettua lammasta ja vihanneksia en papillote eli koko ruoka oli kypsennettynä pussissa ja hauskasti avattiin vasta pöydässä ja valutettiin lautaselle. Jälkkäriksi oli mansikkatorttua ja raparperijäätelöä. Kaikki ruuat olivat todella hyviä ja erittäin tasalaatuisia.
Viimeisenä iltana söimme pikaruokaa, eli döneriä. Minä falafelilla ja Matti schnitzelillä. Olimme nauttineet lounaaksi Botanischer Gartenissa parsoja ja perunoita, joten nälkä ei illalla ollut kovin suuri. Maistoimme myös katuruokana tarjottuja nuudeleita, vihanneksia ja kanaa. Tämä oli reissun halvin illallinen, dönerit 3,5 €/kpl ja pieni annos nuudeleita 3 €. Plus juomat eli köyhdyimme alle 15 €.
Saksassa parasta on ollut kuitenkin ehdottomasti jäätelö. Erityisesti Häagen-Datz. En tiedä voinko Ilmajoella elää ilman merkin Salted Caramel-makua. Ilmeisesti sitä täytyy alkaa kuskata etelä-Suomesta (oletan, että sitä saa ainakin Stockalta) Pohjanmaalle.
Täytyy todeta, että postauksen alun lause ei pidä paikkaansa. Berliinissä syö erinomaisesti. Se ei ehkä edusta tyylikkäintä gastronomista kehtoa maailmassa, mutta ruoka on yksinkertaista ja hyvää. Mielestäni kaupunki, jossa tarjotaan parsaa baarissa ei voi olla kovin kehno.
Seuraavana iltana katsoimme taas rengasfirmaa ja bongasimme ravintolan aivan hotellimme läheltä. Söimme menun, johon kuului kokin tervehdyksenä pieni raaka tonnikalapala ja hyvää kastiketta. Varsinaisena alkuruokana oli naudan halvemmista osista tehty patee ja salaattia. Kalana nautimme jotakin vaalealihaista kalaa, ehkä lahnaa, (soil, tietääkö kukaan mikä se on?) pinaatti-ricottamuhennoksella. Pääruuaksi söimme mintulla maustettua lammasta ja vihanneksia en papillote eli koko ruoka oli kypsennettynä pussissa ja hauskasti avattiin vasta pöydässä ja valutettiin lautaselle. Jälkkäriksi oli mansikkatorttua ja raparperijäätelöä. Kaikki ruuat olivat todella hyviä ja erittäin tasalaatuisia.
 |
| Ei unohdeta currywurstia, makkara-annosta, jolla on oma museo! |
Saksassa parasta on ollut kuitenkin ehdottomasti jäätelö. Erityisesti Häagen-Datz. En tiedä voinko Ilmajoella elää ilman merkin Salted Caramel-makua. Ilmeisesti sitä täytyy alkaa kuskata etelä-Suomesta (oletan, että sitä saa ainakin Stockalta) Pohjanmaalle.
Täytyy todeta, että postauksen alun lause ei pidä paikkaansa. Berliinissä syö erinomaisesti. Se ei ehkä edusta tyylikkäintä gastronomista kehtoa maailmassa, mutta ruoka on yksinkertaista ja hyvää. Mielestäni kaupunki, jossa tarjotaan parsaa baarissa ei voi olla kovin kehno.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)