Ja siitä se ajatus sitten lähti

Matti oli lukenut keskiviikkona Ilkkaa kototilallaan. Meille ei enää sitä tule, koska lehteä käytettiin lähinnä sytykkeenä. Luonnollisin tilanne sen lukemiseen olisi aamulla. Jos herää klo 5.00 töihin, ei sanomalehden luku kuitenkaan ole aamutekemisien topkympissä.

Keskiviikon 27.3. Ilkassa oli ollut mielenkiintoinen juttu, jonka mieheni oli hellin kätösin repinyt lehdestä ja tuonut kotiimme. Luulin ensin, että se on sytyke, sillä paperi makoili hellan päällä. Mutta ei, nyt Matti on alkanut suunnittelun.

Jenni Räinän juttu kertoi Champagne-Ardennen maakunnasta. Kuohuviinien ystävänä Matti haluaa nyt sinne. Katselin netistä tietoa Champagne-Ardennen´stä ja ilmeisesti siellä tekemiseksi suositellaan Notre Damen oloisen kirkon näkemistä ja shampanjan juomista eri viinitiloilla. Sopii minulle. 

Vierailu alueella on kuitenkin riskialtis, koska Matti todella ostaa niitä shampanjoita. Erään matkan jälkeen se tuli kotiin ja kaivoi tuliaiskassia. Ensimmäinen shampanja oli muistaakseni Veuve Clicquot ja sitten sieltä tuli esiin Dom Pérignonin Vintage 2000-pullo... Ja kyllä olemme uskaltaneet juoda sen, myös 2003-version. En ole vakuuttunut kestääkö budjettimme tällaista maakuntamatkailua.

Lisäksi Champagne-Ardennen´stä meidän pitäisi siirtyä Chiantin kasvatusalueelle. Pitäisiköhän alkaa harjoitella?

Turvallisuussuunnitelma

Huomaan, että yksityisen sosiaalipalvelualan yksikössä työskennellessä pitää lakisääteisesti varautua kaikkeen mahdolliseen. Työaikana tehtyjen pelastussuunnitelmien, turvallisuusselvitysten ja suoja- ja turvatoimenpiteiden päivityksien opit alkavat varoittamatta valua myös arkielämään. Olen tehnyt käsilaukkuuni pienestä Marimekon pussukasta ensiapulaukun, josta löytyy mm. särky- ja närystyslääkkeitä, rakkopuikko ja käsirasvaa (jossakin vaiheessa siellä oli myös käsidesi!).

Matkalle lähteminen on sen verran jännittävää, että nykyinen ea-pussukka paisunee reissulle laukuksi. Sen sisältöön en toistaiseksi ole uhrannut ajatusta, mutta varmasti vähintään kyypakkaus ja sidetarpeet on otettava mukaan. Tajusin myös tällä viikolla pohtivani mahdollista taskuvarkautta ja siihen varautumista. Olen siis päättänyt vetää rajan siihen, että a) pussukka-kokoinen ea-pussukka saa riittää b) meitä ei ryöstetä.

Kaikki tämä saattaa johtua siitä, että annoin turvallisuuspirulle pikkusormen ja se vaativasti hamuaa jo kyynerpään korkeudella. Pikkusormena tässä tapauksessa toimi eurooppalainen sairaanhoitokortti.

Kortti saattaa kuitenkin olla järkevä ja taloudellisesti kiva hankinta. Ilmajoen terveyskeskuksessa terveyskeskusmaksu ilman tätä korttia ulkomaalaiselta henkilöltä oli lähes 200 e. Kortti oli myös helppo tilata Kelan nettisivuilta (oikeasti helppo!). Verkkopankkitunnuksilla tunnistautumisen jälkeen kortin sai kotiin parissa päivässä. Lisäksi Kela lähettää uuden kortin kotiin, kun kortti vanhenee 2 vuoden välein. Täältä semmoisen saa:
Eurooppalainen sairaanhoitokortti

Äidin neuvot

Kävin viikonloppuna Järvenpäässä viemässä kummityttöäni ensimmäistä kertaa teatteriin. Samalla keskustelin äitini kanssa tulevasta reissustamme ja erityisesti Pariisista, jossa äiti ja iskä ovat käyneet 90-luvulla. Käsittääkseni heidän matkansa oli jonkinmoinen häämatka-joka-tehtiin-hyvin-hyvin-myöhään.

Muistikuvani on, että sain tuolta reissulta tuliaisiksi mustan samettihatun. 

Vanhempani olivat hankkineet matkaoppaan, jonka äiti tyrkkäsi laukkuuni yhdessä Italian phrase bookin kanssa. Nyt olemme siis hyvin varustautuneita. Vuonna -93 julkaistun matkaoppaan ja italian kielen fraasien kanssa ei voi mennä vikaan. 

Lisäksi sain tietää, missä kannattaa ehdottomasti käydä Pariisissa. Äiti ei ehkä ihan ymmärtänyt viiden kuuden päivän rajallista aikaa, sillä listalta löytyivät ainakin Louvre (varaa vähintään yksi päivä), Versailles (varaa vähintään yksi päivä), Notre Dame, Orsayn museo, Montparnassen hautausmaa ja Eiffel-torni. Lisäksi joka päivä pitää syödä croisantteja ja istuskella katukahviloissa. Seinen risteily oli myös listalla.

Kuvassa oleva matkaopas sanoo Seinen risteilyistä näin: "Vesibussien kaiuttimista turistiparkojen korviin kajotettavat selostukset ovat uskomattoman banaaleja....Kukaan pariisilainen ei suostuisi lähtemään tällaiselle laivamatkalle."

Vaikka opaskirjanen saattaa olla hiukan snobi (vai ehkä hipsteri?), en usko, että Pariisiin on mahdollista mennä olematta edes hiukan kliseinen. Toivottavasti ei kuitenkaan noin järkyttävän kliseinen kuin matkaoppaan kansikuva antaa näyttää. Mielestäni hiukan banaalia.

Suunnittelua

Päätin kirjoittaa pienestä reissustamme Eurooppaan, jotta a) matka säilyisi yksityiskohtien tasolla muistissa b) siitä ei joutuisi kertomaan tarinaa tyyliin ihan-kiva-matka c) kukaan ei joutuisi kuvasulkeisiin.

Olemme lähdössä reissuun Matin kanssa 19.4. ja suunnitelmat ovat hyvin suurpiirteiset. Minä suunnittelisin suunnittelemasta päästyäni ja läkähdyttäisin meidät Pariisissa minuuttiaikataululla. Matti on huomattavasti boheemimpi, joten suunnitellessani on vastakaiku jäänyt vaisuksi.  Onneksi. Luultavimmin juuri aikatauluttomuus tulee olemaan kaikkein ihaninta.

Sen verran tiedämme, että matka kulkee Ilmajoelta Helsinkiin ja siitä laivalla Tukholmaan. Junailemme itsemme Ruotsin läpi Kööpenhaminaan. Siellä viivähdämme yön ja jatkamme Pariisiin seuraavana iltana. Pariisissa olisi tarkoitus viettää pidempi aika ja sieltä suunnistaa Italiaan, mitä luultavimmin Toscanan alueelle. Ja päästä vielä takaisin Suomeen äitienpäivään mennessä.

Toki interrail-liput ovat ostamatta, hotellit varaamatta ja matkavakuutus hankkimatta. Olen kuitenkin priorisoinut asioita ja eilen löysin reissuun uuden laukun. Matti totesi sen olevan nuorekas (mitä?!) ja mahdutti macbookin sinne. Mitä muuta voisi ihminen toivoa?