Saavuimme eilen Amsterdamiin ja matka hotellille oli vähintäänkin mielenkiintoinen, samoin hotelli. Hyppäsimme taksiin rautatieasemalta, sillä pitkä Berliinin-junalippujen odottaminen ja (edelleen) jonot paikallisliikenteen info- ja lipunmyyntitiskeihin eivät houkutelleet. Taksia ajoi ilmeisesti arabiaa puhuva mies, jolla oli puhelimitse riita pomonsa kanssa. Mies sujahteli skoottereiden, pyöräilijöiden, ratikan ja kävelijöiden sivuitse viuhtoen käsillään kiihkeään tahtiin. Pääsimme kuitenkin perille.Yleisesti ottaen liikenne on täällä sekavaa. Ratikoille on omat kiskonsa, joiden päällä voivat ajaa myös autot. Autoilijoiden kaistalla saavat ajaa pyörät ja muut moottoriajoneuvot. Pyöräilijöiden kaistalla saavat huristella mopot, moottoripyörät ja mopoautot. Kävelijä taas ei saa poistua omalta pikku kaistaleeltaan tai joku on miltei ajamassa päälle. Amsterdamissa on siis hiukan pelottavaa kävellä.
Hotellihuoneemme näyttää filosofiasta herätyksen saaneen lukiolaistytön huoneelta vaaleanpunaisine seinineen ja peittoineen. Lähestulkoon odottaa huoneen oikean omistajan kävelevän pian sisään. Hississä on päivittäin vaihtuva mietelause. Hotellin puutarhassa linnut laulavat ja siellä on pieniä pöytiä, joiden ääressä istuskella. Mattihan rakastaa tätä!Tuloiltana käytimme rengasfirmaa ja etsimme ravintolan. Ilmeisesti hollantilaista keittiötä ei Hollannissakaan juuri arvosteta, joten päädyimme italialaiseen. Hotellimme sijaitsee Voldenparkin, joka on Amsterdamin isoin puisto, vieressä ja ravintola puiston toisella puolella. Kävelimme siis puiston poikki syömään.
Ravintola oli Di Sale, joka oli oikein loistava tapaus. Koska olimme jättäneet lounaan väliin, oli nälkä kova. Niinpä söimme antipaston, primi ja secondi piattin sekä jälkkärin. Ravintolan omistaja kävi jututtamassa meitä ruokien välillä ja kertoi niiden valmistustavoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti