sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Saapuminen Berliiniin

Nyt tunnen olevani jollakin tapaa eurooppa-laisuuden ytimessä. Se johtunee siitä, että Berliini on kaupunkina nähnyt Euroopan kauneimpia ja nurjimpia puolia. Historia on täällä läsnä eri tavalla kuin muissa kaupungeissa. Sen aistii heti modernilla keskusasemalla, kun puikahtaa raiteiden päähän tupakalle ja katsoo kaupunkia. Betonitorien ja lasiseinäisten bisnesrakennusten keskeltä pilkottaa sieltä täältä tuhoilta säästyneitä talovanhuksia.

Minulle eurooppalaisuus on aina tarkoittanut myös taiteilijaelämää. Erityisesti Mika Waltarin monet pienoisromaanit ovat herättäneet boheemin Euroopan mieliini jännittävänä paikkana, jonka tahtoisin elää.

Nyt olemme Hotelli-pensionaatti Funkissa
Berliinissä, joka on kummallisimpia yöpaikkoja, joissa olen ollut. Se on charmantilla tavalla rapistunut rakennus, jonka sisääntulokäytävä huimaa. Talossa myös asuu saksalaisia.

Funk on alunperin ollut mykkäelokuvien tähden Asta Nielsenin koti. Tunnen siis menneisyyden boheemien haamujen hiipivän täällä ja juhlivan hiljaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti