Risteilyalus oli täynnä ja tunnelma oli kuin kasvihuoneessa. Onneksi ikkunat sai auki ja tuulenvire helpotti olemista. Selostus oli kuulokkeista monella eri kielellä. Opin esimerkiksi sen, että Amsterdamissa on aikaisemmin suunnistettu talojen päätyjen koristeiden mukaan, koska talonumeroita ei ole ollut.
Talot ovat täällä kauniita ja täynnä erilaisia yksityiskohtia. Monien talojen päädyissä näkyy vinssejä, joiden alkuperäinen tarkoitus on ollut hilata tarvikkeita ullakolle säilytettäväksi ja niitä ilmeisesti käytetään edelleen vaikkapa muutoissa.
Risteilyn jälkeen suuntasimme kukkatorille. Siellä tosin myytiin lähinnä tulppaaneiden sipuleita ja matkamuistoja. Muutama sipuli tarttui matkaan, mutta tori ei ollut niin ihastuttava kuin olin luullut.
Kävelimme takaisin hotellille Vondelparkin kautta, koska meno vilkkaalla keskuskadulla on hiukan hermoihin käyvää. Puistossa oli kuitenkin rauhallista käyskennellä ja pysähdyimme siellä lounas-hodareille. Matti hodari-puristina oli sitä mieltä, että sämpylät pitäisi paahtaa, mikä täällä ei ole tapana.
Matin tehtyä töitä ja minun lueskeltua puutarhassa kirjaa, lähdimme iltaelämään. Iltaelämä täällä pyörii torstaisin mitä ilmeisimmin punaisten lyhtyjen alueella. Kävimme myös piipahtamassa toisella alueella, jota kartassamme mainostettiin "dinner and night life", mutta siellä oli teattereita ja ravintoloita, jotka viikolla ovat hiljaisempia.
Punaisten lyhtyjen alueella oli valtavasti ihmisiä. Aina hihittävistä parikymppisistä pojista, jotka tyttöjen ohi käveltyään esiintyvät taas rehvakkaasti, vanhempiin pariskuntiin, jotka kenties haikailevat olevansa parikymppisiä. Ja sitten lyhtyjen alla on niitä miehiä, jotka koputtavat lasioveen, astuvat sisään ja verho vedetään eteen.
Alueella kannattaa kuitenkin käydä, vaikkei etsisi seuraa tai coffee shopia (niitä oli tällä alueella paljon), sillä siellä on kivoja istuskelupaikkoja kanavan rannalla ja hauska chinatown, josta löytyy jopa temppeli.
Söimme chinatownissa paikassa, jonka nimi taisi olla Dim sum court. En ole koskaan syönyt dim sumeja ja halusin maistaa niitä. Annoksista pystyi valitsemaan pienen koon, joten tilasimme monta pientä herkkua. Maistelimme wonton-keittoa, pekingin ankkaa "pannukakulla" (eräänlainen riisijauholettu) ja kahta erilaista höyrytettyä dimsum-nyyttiä. Kaikki oli oikein hyvää, erityisesti dim sumit. Ilmeisesti alueella voi umpimähkään valita hyvän kiinalaisen. Parhaimpaan näytti olevan jono eli jos jaksaa jonottaa (tämä on muodostunut toistuvaksi teemaksi näissä teksteissä), se varmasti kannattaa, koska jonottamattakin ruoka oli hyvää.
Amsterdam tuntuu olevan ahdas, sekava ja kiihkeä kaupunki. Toisaalta sen ylivertainen kauneus yksityiskohdissa hivelee silmää. Vauras kauppiaskansa on säästänyt hienot talonsa ja osannut rakentaa kaupungin suolle, merenpohjan alapuolelle. Kaikkialla risteilevät kanavat, niillä lipuvat joutsenet ja yllättävät kukkaistutukset ja veden yläpuolelle kaartuvat puut muodostavat eriskummallisen taustan ilotytöille ja vihreänä vilkkuville hasisbaarien kylteille. En ole varma onko yhdistelmä sopiva, mutta jollakin tapaa se kiehtoo. Ja ainakin minussa Amsterdam tuo esiin outoja piirteitä - olen tänään juonut kaksi olutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti