Kamalan ihana Amsterdam

Olemme jo jättäneet jäähyväiset Amsterdamille, mutta kerron kuitenkin vielä viimeisestä päivästä siellä. Lauantaiaamuna lähdimme kävellen kaupungille. Ostin Matille saamani lahjan vastalahjaksi kellon. Mies ihastui kyseiseen merkkiin niin paljon, että meidän piti taapertaa Amsterdamin kattavalle ostoskadulle etsimään liike, jotta Matti sai ostaa itselleen kännykkäkotelon.

Amsterdamin ostoskatu on kävelykatu (hurraa!), toki muutama pyörä liikkui joukossa mukana. Kadun varrelle mahtuu jos jonkinmoista liikettä, mutta kahviloita oli suhteellisen vähän. Kannattaa poiketa sivukaduille jos niitä mielii.

Ostoshelvetistä/paratiisista päästyämme kävelimme Anne Frankin talolle. Tiedossa oli taas jonotusta, nyt n. 45 minuutin ajan. Tännekin olisi voinut ostaa ennakkolippuja, mutta ne oli myyty loppuun jo hyvissä ajoin. Eli edellisenä iltana on turha haaveilla niiden ostamisesta.

Talo oli vaikuttava kokonaisuus ja sen kruunasi kierroksen päätepisteessä ollut eettisten ja moraalisten kysymysten ja mielipiteiden "peli", jossa annettiin erilaisia eettisiä pohdinnan paikkoja, joihin pystyi antamaan anonyymisti oman mielipiteensä painamalla nappia. Tämä johti muutamiin keskuteluihin museokahvilassa, emme nimittäin olleet Matin kanssa kaikesta samaa mieltä.

Museon jälkeen suuntasimme syömään. Edellisenä iltana olimme illallistaneet "lähi-intialaisessa" ja nyt olimme tylsiä ja menimme punaisten lyhtyjen alueen dimsum-ravintolaan. Tällä kertaa tilasimme pelkkiä erilaisia dimsumeja, joista höyrytetty lootuksen siementä sisältänyt makea "pulla" oli erikoisin. Ja korjaus edelliseen postaukseen, emme syöneet Dim Sum Courtissa vaan Goodfortunessa.

Siirtyminen näistä paikoista toiseen kesti Matin mukaan aina noin 10 minuuttia. Mies on ilmeisesti siirtynyt varsin etelä-eurooppalaiseen ajanlaskuun, sillä mielestäni kävelimme vähintään puoli tuntia joka paikkaan. Kannattaa siis varautua siihen, että ihmisjoukoissa kävely on hidasta. Se, mikä kartalla on vartti, on todellisuudessa kolme. Ja antakaa kitiseville vaimoillenne ruokaa ja juomaa sopivassa suhteessa, jotta he kestävät tämän.

Iltaelämää vietimme edellisenä iltana paikallisten suosimassa Overtoom-kadun olutravintolassa (oikeasti, olen alkanut juoda olutta!), mutta seuraavan päivän pitkää junamatkaa silmälläpitäen päädyimme juomaan kaakaon ja Heinekenin hotellimme puutarhassa.

Ihanin Amsterdam paljastui vasta tänään, kun ajoimme raitiovaunulla hotellilta asemalle vielä hiukan unisen kaupungin poikki. Kadut olivat tyhjinä, liikkeet suljettuina, vesi virtasi hiljaa kanavissa ja aurinko läikehti puiden välistä kaduille ja talojen seinille. Tällaiseen Amsterdamiin minä rakastuisin.