Yllättävää gastronomiaa

Etsiessäni ensimmäisenä iltana jotakin ruokasuositusta Berliinistä, oli lause "Berliini on tunnettu kaikesta muusta paitsi ravintoloistaan" aika lannistava. Lisäksi olin tässä vaiheessa nälkäinen ja melko kiukkuinen. Päätimme, että parasta on mennä ensimmäiseen vastaatulevaan ravintolaan. Se oli valitettavasti Hardrock cafe. Tosin en ole niissä koskaan käynyt, joten olkoon tämä Berliinin-versio kokemus muiden joukossa.

 Seuraavana iltana Matti päätti ravintolan, joka oli hassu pubimainen paikka. Baari oli sisustettu tummalla puulla, pitsipöytä-liinoilla ja pikku-kukallisilla kankailla. Kummallinen sekoitus sikarihuonetta ja vanhanpiian kammaria. Siellä tilasimme schnitzelit (kyllä, katsoin googlesta kuinka se kirjoitetaan) ja parsaa. Parsat olivat valtavan kokoisia jötiköitä ympärillään paksua hollandaise-kastiketta ja niitä reunusti kahden kämmenen kokoinen leike ja perunakeko. Ruoka oli oikein hyvää, tosin en kertakaikkiaan jaksanut syödä kaikkea.

Seuraavana iltana katsoimme taas rengasfirmaa ja bongasimme ravintolan aivan hotellimme läheltä. Söimme menun, johon kuului kokin tervehdyksenä pieni raaka tonnikalapala ja hyvää kastiketta. Varsinaisena alkuruokana oli naudan halvemmista osista tehty patee ja salaattia. Kalana nautimme jotakin vaalealihaista kalaa, ehkä lahnaa, (soil, tietääkö kukaan mikä se on?) pinaatti-ricottamuhennoksella. Pääruuaksi söimme mintulla maustettua lammasta ja vihanneksia  en papillote eli koko ruoka oli kypsennettynä pussissa ja hauskasti avattiin vasta pöydässä ja valutettiin lautaselle. Jälkkäriksi oli mansikkatorttua ja raparperijäätelöä. Kaikki ruuat olivat todella hyviä ja erittäin tasalaatuisia.

Ei unohdeta currywurstia,
makkara-annosta, jolla on oma museo!

Viimeisenä iltana söimme pikaruokaa, eli döneriä. Minä falafelilla ja Matti schnitzelillä. Olimme nauttineet lounaaksi Botanischer Gartenissa parsoja ja perunoita, joten nälkä ei illalla ollut kovin suuri. Maistoimme myös katuruokana tarjottuja nuudeleita, vihanneksia ja kanaa. Tämä oli reissun halvin illallinen, dönerit 3,5 €/kpl ja pieni annos nuudeleita 3 €. Plus juomat eli köyhdyimme alle 15 €.

Saksassa parasta on ollut kuitenkin ehdottomasti jäätelö. Erityisesti Häagen-Datz. En tiedä voinko Ilmajoella elää ilman merkin Salted Caramel-makua. Ilmeisesti sitä täytyy alkaa kuskata etelä-Suomesta (oletan, että sitä saa ainakin Stockalta) Pohjanmaalle.

Täytyy todeta, että postauksen alun lause ei pidä paikkaansa. Berliinissä syö erinomaisesti. Se ei ehkä edusta tyylikkäintä gastronomista kehtoa maailmassa, mutta ruoka on yksinkertaista ja hyvää. Mielestäni kaupunki, jossa tarjotaan parsaa baarissa ei voi olla kovin kehno.