Aivot?

Tänään päätimme koettaa onneamme ravintoloiden suhteen. Matti uskaliaana miehenä soitti meille pöytävarauksen (itse vihaan vieraiden kielten puhumista puhelimessa) le Cornichonista. Paikan päällä osoittautui, että ravintola ei odottele pääsyään Michelin-oppaaseen, se on jo siellä. Saimme pöydän pariisilaiseen aikaan aikaisin, puoli kahdeksan, mutta se sopi meille säntillisille pohjoisen asukeille.

Ravintola oli bistro-tyyppinen tapaus ja tunnelmaa lisäsi vielä se, että istuimme baaritiskillä. Matti otti alkuun pateeta tartar-kastikkeella ja minä tartarin. Molemmat ruuat olivat erityisen raikkaita. Jälkkärinä Matti söi kookoshyytelöä ja hedelmäsalaattia ja minä kahvi-marsala-hyytelöä ja vanijavaahtoa (Matille iski annoskateus). Pääruuaksi Matti tilasi ankkaa. Minä pohdin ankka-annoksen ja merkillisin ris de veaun (engl. sweetbread) välillä ja päädyin jälkimmäiseen, jottemme söisi samoja ruokia.

Mikä klassinen moka! Mene Ranskaan ja tilaa jotakin, josta et ihan tiedä mitä se on. Tiesin syöväni vasikan jotakin osaa. Sain lautasen, jossa oli kovin tutun näköisiä parsoja, siitake-sieniä, shalotti-sipulia ja...aivon näköinen mötikkä. Koostumus ruuassa oli kermainen ja maku pehmeä, mutta ajatus, että syön aivoja, alkoi tökkiä, kun lisukkeet olivat loppuneet. Jätin siis lautaselle pienen palan.

Ruuan jälkeen olikin hyvä siirtyä "kotikorttelliimme" punaviinille ja oluelle. Paikat olivat täynnä Real Madrid vs. Paris Saint-Germain matsin katselijoita. Koska olin ollut kovin kokeilunhaluinen ruuan suhteen, uskaltauduin juomaan punaviinin jälkeen myös oluen.

Hotellilla tarkastimme, mitä ris de veau tarkoittaa. Söin kateenkorvaa, en aivoja.