Miksi kannattaa tehdä häämatka?

Sain Emma-kissani lähes kahdeksan vuotta sitten. Se oli alun alkaen äitini 50-vuotislahja ja oli tottunut viisihenkisen perheen elämöintiin. Minun luonani Emma kärsi yksinäisyydestä ja muuttui vallan pulleaksi. Päätin hankkia Inkerin Emman kaveriksi.

Edellisessä kodissani, tuttavallisemmin Sauviksella, kissat nauttivat parveke-elämästä ja tiirailivat mielellään pihan tapahtumia. Sain Sauviksen lapsilta hiukan epäilyttävän lempinimen "Kissa-täti". Näin tulevaisuuteni kissojen ympäröimänä vanhanapiikana, jolta puuttuvat kaikki ihmiskontaktit kaupan kassaa lukuunottamatta.

Inkeri ja krassit

Sitten tapasin Matin. Hän ei alkuun ollut varauksettoman innostunut kissoistani.

Kun muutimme yhteen, sovimme, että kissat laitetaan yöksi ulos. Vaikka ne olivatkin minun, tehtävä liusui nopeasti Matille. Hän tuli nukkumaan myöhemmin kuin minä. 

Minun hoitaessa ulosvientitehtävää viikonloppuisin, alkoi Matti neuvoa kuinka Inkeriä kannattaa silittää, jotta se ei yritä karkuun. Tullessamme töistä kotiin Emma menikin Matin luo hajamielisen rapsutuksen kohteeksi. 

Matin tapa puhua Emmasta ja Inkeristä Adan Kissoina muuttui. Ensin Kissoiksi, sitten Meidän Kissoiksi. Nyt Matti huolehtii Emman ja Inkerin pärjäämisestä reissumme aikana, koska kolme viikkoa on aika pitkä aika niille olla ilman meitä.

Siksi kannattaa tehdä häämatka numero kaksi.