Varhainen kevät: Pääkalloja, harmaa taivas ja vuotava nenä

Eilinen pyykkipäivä muuttuikin hieman työntäyteisemmäksi, sillä pyykkäyksen lomassa suunnittelimme reissua eteenpäin. Kävimme ostamassa liput Gare de l´estiltä Reimsiin, viininviljelyalueelle, shampanjan kotiin. Interrail-kortilla nopea TGV-juna (suhauttaa Pariisista Reimsiin alle tunnissa) maksoi paikkavarauksen verran eli 18 €/hlö.

Lounastimme lähipuistossa ja haahuilimme Montparnassen alueella. Illaksi menimme Eiffel-tornin lähelle syömään ja kävimme katsomassa iltaista Eiffeliä.

Tänään heräsin harmaaseen aamuun nenä vuotaen. Hiukan masentavaan oloon parhaaksi lääkkeeksi poimimme Pariisin oppaasta vierailun katakombeihin. Niihin(kin) oli jonoa noin 45 minuutin verran. No, ehdin Matin jonottaessa vierailla läheisessä apteekissa, josta hain nenäsuihketta.

Katakombit sijaitsevat aivan Denfert-Rochereaun metroaseman vierellä ja niille on helppo mennä metrolinjoilla 6 ja 4 sekä RER-junalla. Sisäänpääsy oli 8 €. Kierros katakombeihin alkaa laskeutumalla 130 porrasta alaspäin. Se kestää hitaasti tallustellen noin 45 minuutin verran ja opastuksen saa englanniksi kuulokkeisiin, 3 €. Viimeisenä vitsauksena ennen maan päälle tuloa kiivetään 80 porrasta ylös. Lähes vierestä löytyy myös Montparnassen hautausmaa, jos haluaa oikein aavemaisiin tunnelmiin. Siitä lisää täältä.

Tunneleista löytyy 6 miljoonaa luurankoa ja ne on ladottu järkyttävän siisteihin pinoihin. Katakombit on louhittu aikoinaan kalkkikiveen, joten ne ovat haurastuneet ajan saatossa. Hyytävät, matalat käytävät olivat hiukan ahdistavia, mutta pääkallot eivät. Paikka ei ole heikkohermoisia varten, koska takanani kävelevä Mattikin kuiskutteli: "Ajattele kuinka paljon maata meidän päällä on." En halunnut ajatella.