Italiano? Yes, please.

Eilen astuimme Helsingissä laivaan ja aamulla heräsimme Tukholmasta. Laivamatkustaminen oli yllättävän jännittävää, vaikka sen kymmenennen kerran onkin risteillyt Ruotsiin. Jännitys tuli siitä, että laivallahan voi tehdä vaikka mitä muutakin kuin nauttia alkoholia; käydä kauneushoidoissa, saunassa, syödä fine diningia ja shoppailla. Tosin tyydyimme syömään buffetissa mahamme niin täyteen herkkuja, että ilta päättyi minikuohariin omassa hytissä.

Silja Lineltä meni kätevästi laivayhtiön bussiyhteys suoraan Centralstationille, josta ostimme paikkaliput Kööpenhaminan junaan. Paikka kustansi per henki n. 60 kr. Seuraava juna olisi lähtenyt 10 minuutin päästä, mutta se oli täynnä. Saimme liput 12:21 lähtevään junaan, joten kaupungilla pyörimiseen jäi pari tuntia aikaa.

Centralstationilta on kivenheitto Åhlensille. Aikaa olisi siis jäänyt shoppailuun, mutta olen kuullut ylitäydestä matkalaukustani sekä Matilta että Matin isältä, joten emme käyttäneet aikaa ostoksiin.

Käppäilimme auringonpaisteilla kadulla, ihailimme kukkatoria (tällainen Ilmajoelle, kiitos!) ja joimme mehut terassilla. Päivän paras hetki oli ehdottomasti kukkamyyjän kysymys ”Italiano?”, kun kuvasin tulppaaneja. Olisi pitänyt vastata ”Si”, kun todellisuudessa sanoin ”No. I´m from Finland.” Hölmö!

Matka Tukholmasta Kööpenhaminaan kestää viitisen tuntia Ruotsin pendolinolla, SJ snabtågetilla, ja ainakin käyttämässämme junassa oli ravintolavaunu. Huono puoli junamatkustamisessa on, että 2. luokan lipuilla internet on maksullinen. Koko matkan käyttö kustantaa 99 kr+5kr ja se pitää tilata tekstiviestinä. Jotakin VR sentään hoitaa paremmin kuin ruotsalaiset.

Vastapäätä istuva saksalainen setä otti kuvan.

ps. tupakoitsijoille tiedoksi, että ainakin tämä junavuoro oli savuton. Onneksi mukana oli nikotiinipurkkaa.

pps. Matkashakki-pelitilanne Ada: 0 Matti: 1 (1 päättymätön ottelu)