Hyvä ruoka, parempi mieli

Ajattelin tehdä ruokapostauksen Pariisista erikseen, jotteivät tekstit mene liian pitkiksi. Ne, joita asia ei kiinnosta, jättäkää lukeminen tähän.

Pariisissa on valtava määrä ravintoloita erilaisilla keittiöllä, eri etnisistä taustoista. Luulen, että täältä voi löytää lähes mitä vaan. Me olemme keskittyneet periranskalaiseen ruokaan. Aamuisin olemme syöneet aamupalan (petit dejeuner) hotellissamme, vaikka sitä tarjoillaan lähes joka kuppilassa muutenkin. Lounaaksi olemme ostaneet patissier&boulangeriestä täytetyt patongit ja jonkin makean herkun. Aika usein, yllättäen, macaron-leivoksen.

Iltaisin olemme käyneet bistroissa. Ne ovat epämuodollisia paikkoja, jonne voi mennä rennosti pukeutuneena. Ruoka on varsin edullista. Olen bongaillut hyviä ravintoloita Michelin-sivustolta ja ainakin noihin Best-value-restauranteihin on päässyt lyhyellä varoajalla. Le cornichoniin Matti teki varauksen samana päivänä, samoin L´envie-ravintolaan Montparnassella.

L´enviessä kävimme Versailles-päivänä, koska emme kertakaikkiaan jaksaneet lähteä mihinkään muualle. Ravintola on noin 20 metrin päässä hotelliltamme. Tämä ei kuitenkaan tasoa laskenut. Söimme alkuun paneroitua juustoa, Matti camembertia ja minä vuohenjuustoa, salaatin kanssa. Pääruuaksi Matti valitsi jänistä ja pastaa, josta minulle iski suuri annoskateus. Närpin Matin lautasta, vaikkei omassa ruuassani, paistettu perunakakku, salaattia ja savustettua ankkaa, mitään vikaa ollut. Jälkkäriksi creme bruleet ja kahvit avec terassin puolella. Loistavaa Ranskassa on se, että on ihan ok poistua kesken ruokailun tupakalle, ainakin ei-niin-fiinissä-bistrossa.

Eiffel-iltana etsimme ravintolaa Champ de Marsin läheltä, koska halusin nähdä tornin iltavalaistuksessa. Valinta osui taas Michelin-sivustojen kautta Les Cocottesiin, jonka nimi tulee ruuan valmistusastiasta. Täällä "turistimmalla" alueella tarjoilijat puhuivat huomattavasti parempaa englantia kuin Montparnassella ja meidän tarjoilijamme oli myös varsin ihastuttava. Hän kertoi hyvin ruuasta, iski minulle silmää ja oli kaikinpuolin hurmaava. Paikka oli yllättävän skandinaaviseen tyyliin sisutettu ja kaikki istuivat korkeilla jakkaroilla.

Alkuun otimme päivän suositellun, parsaa ja majoneesia. Kevään toisten parsojen kanssa ei voi mennä vikaan. Pääruuaksi söin lammasta, oliiveja, vihreitä papuja ja polentaa "cocotte" ja Matti kyyhkyä leivällä ja perunamuussia sekä kaalia. Oma annokseni oli mielestäni Matin versiota parempi. Jälkkäriksi oli ihanaa muropohjaista mantelikakkua mansikoilla. Reissun paras jälkkäri!

Seuraavana iltana suuntasimme Montparnasse Pernetyn parhaaseen ravintolaan. Sekin oli bistro, nimeltään La cantine du Troquet. Ravintola on ollut vuodesta 2011 Michelin-oppaassa, joten odotukset olivat korkealla. Valitettavasti ne eivät täyttyneet. Ruokaa oli hankala tilata, koska listoja ei ollut. Liitutaululla, johon pöydästämme ei nähnyt, oli kirjoitettuna päivän annokset. Koskapa ne olivat ranskaksi, käänsi tarjoilija ne meille suht nopsakkaan tahtiin englanniksi.

Alkuun Matti otti sianpääpateeta ja minä graavilohta ja parsaa. Alkupalat olivat molemmilla aivan hyvät. Pääruuat taas olivat yllättävän tavallisia: porsasta ja perunamuusia, kalaa ja vihanneksia. Päädyimme pihviin ja ranskiksiin. Ne olivat ihan hyviä, mutta pihvi ja ranskikset, Michelin-tähti? Jälkkäriksi suklaa-moussea ja mansikkatorttua. Varsin kelvollisia.

Ravintolassa oli erittäin täyttä ja pöytävarauksia ei voinut tehdä. Niinpä etuosa ravintolasta oli täynnä pöytää odottavaa väkeä. Minulle tuli hermostunut olo odottavista ihmisistä ja siksi yritin syödä mahdollisimman nopeasti. Kahvit joimme suosiolla muualla.

Viimeisenä iltana menimme uudemman kerran L´enviehen, koska se oli molempien mielestä mukavin paikka. Tällä kertaa alkuruuaksi jaettu camembert, pääruuaksi Matille lampaan potkaa ja muusia ja minulle lämmittävää pastaa ilmakuivatulla kinkulla flunssaa vastaan. Jälkiruuaksi söin riisivanukasta&vadelmia ja Matti tavallisena miehenä creme bruleen.