Farmarin matkassa

Kööpenhaminasta lähdimme Pariisiin iltapäivällä. Junat on merkitty selkeästi asemalla, joten oikean raiteen löysi helposti.

Kiertelimme ennen junan lähtöä Kööpenhaminan kävelykadulla, joka lähtee lähes suoraan Tivolilta kohti satamaa. Vaikka olimme syöneet hotellissa aamiaisen, nappasimme mukaamme leipomosta lämpimät leivät ja jälkiruuaksi marsipaanitäytteisen viinerin ja mokkaleivoksen. Niitä oli mukava nautiskella kävelykadun aukiolla auringossa. Kiertelyn varsinainen päämäärä oli Lego-kauppa, josta Matti lähetti itse itselleen Suomeen odottamaan paketin tästä rakennuksesta.

Kaupungilla kului suunniteltua vähemmän aikaa, joten luppoajan maleksimme Kööpenhaminan asemalla. Siitä kuvassa puluja.

Junamatkalla kohtasi myös pienimuotoinen yllätys hiukan ennen Saksan rajaa, kun etsimme ravintolavaunua. Matti kysyi konduktööriltä missä vaunu mahdollisesti sijaitsi, johon konnari totesi: ”In 10 minutes we will change to the ferry and there is restaurang and coffeeshops.” Anteeksi mikä lautta?

Tutkittuamme interrail-karttaa totesimme, että Tanskan ja Saksan rajalla todella on muutaman katkoviivan mittainen vesireitti. Käytännössä matka sujui niin, että juna ajoi Rødbyssä lautan sisälle ja matkustajat hyppäsivät ulos junasta. Lautta oli kuin pienimuotoinen Ruotsin laiva, jossa oli mahdollisuus tehdä ostoksia ja käydä ravintolassa. Matti vetäisi huiviin snitzchelin ja minä kolmioleivän ja sitten olimmekin perillä Puttgardenissa Saksan puolella.

Junamatka Hampuriin on varsin idyllinen ja matka sujui mukavasti maalaismaisemia katsellen. Talot ovat söpöjä kuin karamellit ja maisema alkoi vihertää, vaikka lehtiä ei vielä puissa ollutkaan. Kevät todella on täällä pidemmällä, sillä Tanskassa oli jo kylvinkoneita pelloilla. Kanafarmarin kanssa matkustaessa tällaisiin asioihin alkaa itsekin kiinnittää huomiota, vaikka en nähnytkään sitä kanalaa, jonka kohdalla Matti huudahti ”Kato!”

Yllättävä lauttamatka